keskiviikko, 6. elokuu 2008

Nahkatakkinen tyttö

Oli syksyisen kolea ilma,tuuli tuiversi hiukseni sekaisin kun kävelin kivikatua pitkin,olin menossa ostarille kuluttamaan luottokorttia,vastaani käveli vanha nainen jolla oli päällään rikkinäiset vaatteet ja likaiset kengät,hänellä oli mukanaan vain pussillinen tavaroita ja koira,tuo nainen näytti kuitenkin maailman onnellisimmalta ihmiseltä,keräsin rohkeuteni ja menin kysymään tarvitsisiko hän apua,nainen hymyili ystävällisesti ja totesi "ei kiitos,minulla on kaikki mitä tarvitsen,ilman uusia vaatteitakin ja rahaa voi olla onnellinen" hymyilin naiselle joka jatkoi matkaansa,pysähdyin hetkeksi ja jäin miettimään naisen sanoja,olin jo melkein ostarin sisällä,liukuovet avautuivat ja sisältä tuli lämmintä ilmaa ja ihmisten puhetta,käännyin ympäri ja lähdin kävelemään aivan toiseen suuntaan,menin pelastus armeijan kirpputorille,tiesin että sitä kautta rahani menevät hyvään tarkoitukseen,ostin sieltä ihanat tennarit ja kauniin vihertävän villapaidan+lapaset kyselin myyjiltä heidän työstään ja kiinnostuin vapaaehtois työstä,olisi ihanaa tajuta että voin auttaa hädänalaisia ihmisiä ihan vain ostamalla vaatteitani hyvään tarkoitukseen menevältä kirpparilta,kun illalla pääsin kotiin avasin vaatekaappini oven,siellä oli paljon vaatteita jotka olivat hyväkuntoisia mutta joita en itse enää käyttänyt,pakkasin puhtaat vaatteet laatikkoon ja otin kirjahyllystä hevoskirjoja mukaan,lähdin aamulla naapurin kyydissä kaupunkiin,hän jätti minut pelastusarmeijan kirpparin eteen,nousin autosta ja vein laatikot sisälle,he neuvoivat minua missä päin kaupungissamme on vaatteiden keräyspiste josta vaatteet lähettettäisiin köyhille,nainen neuvoi minut paikalle ja siellä lajittelimme vaatteeni tuli hyvä olo kun tiesin että nyt joku jolla ei ole varaa ostaa uusia vaatteita saa minun hyvin säilyttetyjä ehjiä ja lämpimiä paitoja,takkeja ja hyviä käyttö housuja,haastan teidän blogini lukijat tekemään samoin,tehkää joka viikko yksi hyvä työ millä autat ihmisiä joilla ei ole mahdollisuutta mennä kauppaan ja ostaa sieltä mitä haluaa,ole sinä se ensimmäinen kaveriporukasta joka lahjoittaa vaatteitaan köyhille,ehkä kaverisikin kiinnostuvat asiasta? toivon niin ainakin,toivotaan että mahdollisimman moni auttaisi vähävaraisempia,tai tekisi lahjoituksia vaikka lastenklinikoille,viemällä sinne omia satukirjojansa joita ei enää lue,tai pestyjä vanhoja pahmolelujansa joille ei enää leiki,ihmiset arvostavat apuasi ja lasten silmistä näkee kuinka onnelliseksi hän tulee saadessaan uuden pehmoeläimen jonka vieressä nukkua.

-Meisy

tiistai, 29. heinäkuu 2008

Pois ja takaisin

Loppuiko kesä tosiaan jo?? aamulla heräsin kissani vierestä sängyltä,ulkona vinkui kylmä tuuli,tätä olen odottanut..mutta kesä..loppuiko se tosiaan tähän? Siispä oli kylmä syksyinen päivä,täydellinen päivä lähteä kaupungille shoppaamaan jotain hemmottelu iltaa varten,ehkä löytäisin jotain syksyn ihania uutuus vaatteita,ehkä uuden laukun? totuus oli toinen,en ostanut kaupungista mitään,shoppailu intoni taantui parin n.20 kymmpisen miehen kehuviin kommentteihin ja vislailuihin kun kävelin ohitse,en pidä itseäni kauniina tai hyvä kroppaisena,siispä vaivauduin todella paljon näiden miesten käytöksestä,toisaalta otin kommentit kohteliaisuutena mutta toisaalta ne loukkasivat,ihan kuin olisin ollut jokin esine.. "kato miten kaunis nainen".."höh en ole kaunis" ajattelin..ehkä sitten olenkin edes jonkun mielestä kaunis?? se olisikin lohduttavaa kuullaa! no takaisin asiaan,en siis saanut ostettua tänään mitään muutakuin hesestä rankalaiset ja kokiksen..ostoslistani on pitkä,liian pitkä,minulla on tällä hetkellä tililläni 85euroa ja käteisenä 43,85e, niillä täytyisi saada ostettua vaikka mitä! Tarvitsen syksyä ja talvea varten vaikka kuinka paljon uutta tavaraa,millä minä ruoat ostan? hmm..Muutin takaisin kotiin,irtisanoin vuokrasopimuksen,alan käydä koulua taas kotoa käsin näin se tulee paljon halvemmaksi. Kotiin palatessani koin kuitenkin karvaan yllätyksen,isoveljeni ja hänen kihlattunsa olivat "muuttaneet" meille,pikkusisko oli muuttanut minun huoneeseeni koska veljeni kihlattu haluaa asua väljästi..Siis tämä tarkoitti sitä että jouduin muuttamaan pikkusiskoni kanssa samaan huoneeseen?? Kyllä! vastaan otto ei ollut muutenkaan kovin lämmin..veljeni kihlattu mulkoili minua aivan kuin minä olisin se jota ei oltu kutsuttu paikalle,hän se vieras oli jota ei paikalle toivottu! Toivoin vain että tämä törkeästi vanhempieni siivellä elävä kihlapari muuttaisivat takaisin omaan kämppäänsä ja saisimme siskon kanssa huoneemme takaisin..me ollaan siskon kanssa kuitenkin molemmat ala-ikäisiä joilla ei ole varaa enää asua muualla..huoh..täällä on niin täyttä että tekee vain mieli pois..koko ajan kauhea meteli,jääkaappi on koko ajan tyhjä,televisio on varattu,kukaan ei siivoa tiskejä tai pyykkejä..täytynee alkaa siivota,on äidille ja isälle yllätys kun he palaavat matkaltansa että talosta on tullut kunnon hotelli..

 

-Meisy lähtee siivoilemaan,hyvää yötä ja ihanaista loppukesää teille lukijoille <3

lauantai, 26. heinäkuu 2008

Ulkonäkö paineet.

Aamulla heräsin vuoteeltani puoli kymmenen maissa,aurinko porotti ikkunasta sisään suoraan sängylleni,en yksinkertaisesti enää voinut jäädä sängylle makoilemaan,siispä päätin lähteä kaupungille,tykkään katsella ihmisten pukeutumis tyylejä,arvostella ne mielessäni,pyrin aina löytämään joka tyylistä jotain positiivista ja negatiivista,harmikseni huomaan usein kaupungilla vanhempia ihmisiä,ei vanhoja mutta n.30-50 v naisia lähinnä jotka tuntuvat olevan todella "masentuneita" omaan ulkonäköönsä,he katselevat surullisen kadehtivana joidenkin nuorien pukeutumista,kaipaavat varmaan omaa nuoruuttaan,haluaisin sanoa heille että "hei,kelpaat hyvin tuollaisena kuin oletkin,olet kaunis",se pelastaisi varmasti monen päivän,en ole saanut aikaiseksi mennä juttelemaan heille,en vielä.

Mielestäni nykypäivän kauneus ihanteet,joita media tuputtaa joka paikassa,ovat vain hankalaoittaneet ihmisten elämää,varmaan jokaisella käy joskus mielessä "tuoltako sitten pitäisi näyttää? :(" Moni unohtaa sen tosiasian että mainos kuvia muokataan paljon. Miksi nykypäivänä ihannoidaan laihuutta? miksi laihuutta korostetaan joka paikassa,olen kuullut kuin pienet tytöt jopa 10 vuotiaat miettivät että ovatko he sopivia? Media on pilannut monen ihmisen terveen ajattelutavan,jos alettaisiin mainoksissa käyttää normaali painoisia ihmisiä,mallitoimistot ottaisivat listoilleen vain normaali painoisia tyttöjä,ehkä nuorten ja vanhempienkin naisten ulkonäkö paineet hellittäisivät edes hiukan? Muista sinä,että olet juuri sopivan painoinen,pituinen,olet kaunis ja ihana persoona,elä päästä pääsi sisään median kauneusihanteita,ne eivät ole todellisia!

-Meisy

torstai, 24. heinäkuu 2008

Ei otsikkoa

Huomasin hellepäivän taittuneen viileän suloiseksi kesäillaksi,ruohikko oli jo kosteaa ja hiekka kylmää ja pölyämätöntä,lähdin lenkille pitkää hiekka tietä pitkin,naapuri talojen pihoilta katselivat yli uteliiat naapurin rouvat lenkkeilyäni,jokatoinen huusi perääni että hänellä olisi mehua ja kakkua jos haluaisin tulla syömään,heidän mielestään kroppani ei kaipaa lenkkeilyä vaan lihaa luiden päälle,omapahan on asiani ajattelin ja juoksin yhä kovempaa Avril Lavignen musiikin tahtiin,haaveilin lenkkeillesäni syksystä ja talvesta,siitä että pääsisi lautailemaan suureen rinteeseen,siihen kuluu vielä aikaa,mutten malttaisi odottaa kylmiä syys iltoja kun saa käpertyä peiton alle sohvan nurkkaan kaakao kuppi kädessään katsomaan pakoa,tai bb:n uusia käänteitä,se vasta on rentouttavaa! syksyä ajatellessa mieleeni puhkesi myös ajatus tai muistikuva siitä että koulutkin alkaisivat pian,täytyy palata opiskelemaan liiketaloutta päivät pitkät ammattikoulun seinien sisällä,voi vain katsella ikkunasta ulos ja nähdä kuinka kesä hiipii pois ja syksy vaihtuu tilalle.Odotan kouluun palaamista kuitenkin innolla sillä silloin palataan arkeen,en aijo palata arkeen samoin kuin aina tähän asti,vaan aijon aloittaa "uuden elämän" ,sellaisen mitä kaikki yrittävät aloittaa uutena vuotena,minä en yritä vaan aloitan,panostan enemmän asioihin jotka ovat tärkeitä ja osa minua,syksystä tulee varmasti raskas opiskelujen takia,mutta kyllä siitä selvitään! näen jo mielessäni kuinka sateisena syyspäivänä pääsen istumaan lempi kahvilaani,tilaan kaakaon kermavaahdolla ja suuren muffinssin tai donitsin,nautin siitä kavhilasta ja sen tunnelmasta syksyisin mielettömän paljon,kesäisin en edes harkitse meneväni sinne sisälle,kahvila on kuin lontoon pikku kuppila,rakastan sen sisustusta ja nurkka pöytääni jonka takana on hyvä istua ja katsella kadulla kulkevia ihmisiä joilla on kiire joka paikkaan,silloin tuntee itse olevansa todella rauhoittunut kun saa vain katsella ohi lipuvaa ihmis paljoutta,joskus hymyilen heille ikkunasta,jotkut hymyilevät takaisin,toiset katsovat oudosti ja kolmannet eivät kiireensä keskeltä huomaa minua,kaipaan syksyä ja tätä kahvilaa jo kovasti..syksy kiirehtisit jo!

-Syksyä odotellen Meisy-

 

torstai, 24. heinäkuu 2008

kaupungilla

Nousin pois bussin kyydistä sokoksen edessä,oli kuuma helteinenpäivä ja ihmisillä oli kevyet vaatteet päällä,itselläni oli pitkä Madonnan toppi,mustat pillifarkut ja valkeahopeiset balleriinat,tuntui että sulaisin niihin vaatteisiin,odotan todella jo syksyn viileyttä ja ensilunta sitä että saa pukea paljon vaatetta päälle eikä silti tule kuuma,odotan myös syysiltojen lenkkejä kauniissa maastossa kun syystuuli tuivertaa hiuksissa ja hengitys höyryää,kuinka pitkään pitää vielä odottaa? olen todella kyllästynyt yli 15 asteen lämpötiloihin, ennen rakastin kesää,mutta nyt en pidä kesästä muutakuin loma mielessä,asenteeni muutti juuri nämä vaatteet jotka liimautuvat ihoon kiinni,hiukset jotka lässähtävät kuumudessa ja pöly mikä kaupungissa leijuu kun on kuivaa,ei tänä kesänä kyllä ole paljon helle päiviä ollut,turha valittaa! mutta nämä muutamatkin päivät saavat mieleni ärtymään..Olisi niin ihana jo tulla koulusta kotiin kun ulkona on pikku pakkanen ja aurinko paistaa,lehdet rapisevat tennareiden alla kun kävelee vanhaa hiekkatietä kotiin. Voi syksy,saisit tulla jo!

-Meisy kuittaa